18-vuotias Jenna Puhakka viimeistelee kaivosalan opintojaan OSAOn Taivalkosken yksikössä. Opiskelupaikan valinnassa tukena olivat omat vanhemmat. Äiti Laura Puhakka sanoo, että tärkeintä Jennan opiskelupaikan valinnassa oli tyttären oma motivaatio ja kiinnostus alaa kohtaan.
Pudasjärveläisellä Jenna Puhakalla pyyhkii hyvin. Huhtikuussa 19 vuotta täyttävä Jenna on viittä vaille valmis kaivostyöntekijä, ja valmistuminen OSAOn Taivalkosken yksiköstä häämöttää edessä tänä keväänä. Tämän lisäksi Puhakalla on taskussaan vakituinen työpaikka kaivosalalta.
Kaivosala mielletään melko miesvaltaiseksi alaksi, mutta tämä ei Jennaa yhteishaun valintoja tehdessä hätkähdyttänyt. Jenna sanoo, että perinteiset naisvaltaiset alat eivät tuntuneet hänelle omalta jutulta. Kaivosala kiinnosti, koska perheessä on kokemusta alan töistä.
“Iskä on ollut useamman vuoden kaivoksella töissä ja hän oli kertonut, millaista hommaa se on. Ala rupesi kiinnostamaan myös minua.”
Jenna sanoo, ettei hänellä ollut kaivosalaan liittyen mitään erityisiä odotuksia. Vaikka mielikuvat alasta korostavat miehiin miellettyä fyysistä voimaa, Jenna sanoo pärjänneensä kaivosalan hommissa mainiosti.
“Työ on mielenkiintoista ja mukavaa. Ihan hyvin on tämmöisenä vajaa 160 sentin pituisena naisena mennyt”, Jenna nauraa.
Jennan äiti Laura Puhakka kertoo, että kun Jenna päätti hakea opiskelemaan kaivosalaa, hän tunsi suurta ylpeyttä tyttärestään.
“Taskukokoinen tyttö ja siellä se vaan menee! Olin äärettömän ylpeä siitä, että Jenna uskalsi lähteä opiskelemaan haluamaansa alaa eikä miettinyt mitään stereotypioita. Hän uskalsi lähteä sinne, minne mieli veti.”
Valintojen vaikeutta ja mielen muutoksia
Jennan yhteishaun aika keväällä 2021 oli Puhakan perheessä yhteisen pohtimisen ja jännityksen aikaa. Laura Puhakka sanoo, että tärkeintä Jennan opiskelupaikan valinnassa oli tyttären oma motivaatio.
“Ajattelimme, että alan täytyy olla sellainen, joka Jennaa aidosti kiinnostaa ja jota on mukava opiskella. Tietenkin mietimme myös sitä, miten eri alat työllistävät nyt ja tulevaisuudessa. Se oli varmaan yksi syy, mikä Jennalla painoi vaakakupissa. Hänen isänsä tiesi kertoa, että kaivosalalla on töitä ja palkkakin on ihan OK. Ajattelimme ja pallottelimme siis tulevaisuutta näinkin pitkälle,” hän kertoo.
Jenna punnitsi eri koulutusvaihtoehtojen välillä ja mietti myös hoitoalalle suuntautumista, sillä hän oli aina pitänyt koulussa terveystiedosta. Jennan ykkösvalinta yhteishaussa oli lopulta kuitenkin OSAOn Muhoksen yksikön eläintenhoitajan koulutus. Kun valinta konkretisoitui ja opiskelupaikka varmistui, koulutus ei tuntunutkaan enää omalta jutulta.
“Tein hetken töitä, että sain Jennan siirrettyä Muhokselta Taivalkoskelle kaivosalan opintoihin. Tässä täytyy kyllä nostaa hattua ja kiittää ja kumartaa OSAOn Taivalkosken yksikön opintosihteeriä, joka teki homman meille helpoksi”, Laura Puhakka kiittelee.
“En ole katunut päätöstäni ja tykkään siitä hommasta, mitä nyt teen. Suurimmaksi osaksi opettajat ja luokkakaverit ovat olleet mukavia,” Jenna sanoo.
Laura Puhakka sanoo, että hänen näkökulmastaan kaivosalan opinnoissa pääsee tekemään paljon itse.
“Opiskelu ei ole luokassa istumista, vaan asioita tehdään ja kokeillaan hallissa ja oikeilla koneilla. Opinnoissa on tosi paljon käytäntöä.”
Vakituinen työpaikka Siilinjärvellä
Vaikka Jennan opinnot ovat vielä kesken, hänellä on taskussaan jo vakituinen työsopimus.
“Aloitin vähän alle vuosi sitten työelämässä oppimisen jakson Siilinjärvellä. Ei minun kauhean kauaa siellä tarvinnut olla, kun työpaikalla alettiin jo kyselemään, että kiinnostaisiko vakituinen työpaikka. Kun työelämässä oppimisen jakso loppui, olen jatkanut siellä vakituisena työntekijänä. Vapailla käyn koulua”, Jenna kertoo.
Haluatko tietää lisää kevään yhteishausta OSAOon? Katso OSAOn Mitä nää tiijät? -podcastin yhteishakujakso, jossa opinto-ohjaaja Heli Laitila vastaa hakijoita askarruttaviin kysymyksiin.
Laura Puhakka iloitsee tyttärensä opinto- ja työmenestyksestä.
“Olen meinannut haljeta ylpeydestä. Kun opiskelijat alkoivat etsimään itselleen työelämässä oppimisen paikkoja, Jenna teki valtavan työn nuorena naisen alkuna siinä, että sai aivan omatoimisesti paikan itselleen järjestettyä.”
Laura sanoo, että äitinä häntä myös jännitti tyttären lähtö toiselle paikkakunnalle.
“En ole varmaan tätä Jennalle koskaan sanonut, mutta kun Jenna oli aloittamassa Siilinjärvellä, olin aluksi aivan kauhusta kankeana. Tsemppasin Jennaa, että hyvin se menee, ja koitin samalla itse venyttää napanuoraa. Minua jännitti erityisesti, miten nuori tyttö otetaan töissä vastaan. Heti ensimmäisen viikon jälkeen äitikin puhalsi jo vähän ulos, että ehkä tämä tästä ihan hyvin menee. Enää en huolehdi, ja olen vaan ihan hirveän ylpeä.”
Valinta ei määritä loppuelämää
Yhteishaku on ajankohtainen Puhakan perheessä tänäkin keväänä, sillä Jennan ysiluokkaa käyvä nuorempi sisarus pohtii parhaillaan omia valintojaan. Laura Puhakka sanoo, että hänestä vanhempien tehtävä ei ole päättää opiskelupaikkaa lapsen puolesta.
“Olemme mieheni kanssa kannustaneet lapsia opiskelemaan jotain itselleen mielekästä. Olemme antaneet näkökulmia, pohtineet yhdessä työllistymisen mahdollisuuksia ja laajentaneet yhdessä ajattelua. Vanhemman tärkein rooli on tukea ja kannustaa”, Laura Puhakka pohtii.
Jenna ajattelee, ettei yhteishaun valinta määritä nuoren loppuelämän suuntaa.
“Kannattaa miettiä rauhassa ja hakea opiskelemaan sinne, mikä tuntuu hyvältä. Sitten jos opiskelu ei olekaan sellaista kuin on ajatellut, suuntaa voi aina vaihtaa. Se ei ole mikään loppuelämän päätös”, Jenna sanoo.
