Kun Katariina Jurvakainen pari vuotta sitten korjaili omaa autoaan, hänellä iski konepellin alla ajatus: tästä haluan itselleni ammatin. Nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajaksi kouluttautunut Katariina oli ehtinyt työskennellä niin henkilökohtaisena avustajana ja kalaa leikkaamassa kuin varastollakin, mutta mikään ei tuntunut sopivalta.
”Aiemmat työni ovat olleet vähän yksitoikkoisia, ja niihin kyllästyin aina suurin piirtein 1,5 vuoden jälkeen. Autot kiinnostivat, ja alan koulutus tuntui järkevältä vaihtoehdolta. Nyt, kun olen opiskellut kaksi vuotta, tuntuu ala omalta”, iloitsee Katariina.
Alan murroksessa myös asentajilta vaaditaan kykyä uudistaa omaa osaamistaan koko ajan, mutta se ei Katariinaa haittaa.
”Ala ja autot kehittyvät koko ajan niin kovaa vauhtia, ettei työllä ole vaaraakaan muuttua yksitoikkoiseksi. Asentajapuolelta pääsee lisäksi etenemään hyvin, ja on paljon mahdollisuuksia vaikka jatko-opiskeluun.”
”Saksassa maanantait eivät tuntuneet maanantailta!”
OSAOlle opiskelemaan hakiessaan Katariina tiesi jo, että tahtoo kasvattaa osaamistaan myös ulkomailla. Paikka järjestyikin Saksan Backnangista, jossa hän viihtyi erinomaisesi.
”Tein viisi viikkoa työpaikkaohjaajani kanssa asentajan hommia. Reissu oli kyllä niin maailmankuvaa avartava, etten vieläkään melkein pysty käsittämään sitä”, Katariina kertoo.
”Työkulttuuri on Saksassa täysin erilainen. Siellä tuntui, että ihmiset elävät työlleen, kun suomalaiset elävät työllä. Saksassa maanantait eivät tuntuneet maanantailta, sillä kaikki olivat koko ajan hyvällä mielellä.”
Katariinan mukaan myös suhtautuminen alaa opiskeleviin naisiin oli Saksassa erilainen, ja työpaikalla työskenteli muitakin naisia asentajina.
”Suomessa ihmisten reaktio on yleensä epäuskoinen, kun kerron opiskelevani ajoneuvoasentajaksi, mutta Saksassa kaikki olivat vain, että ’haalarit niskaan ja hommiin’ – siellä on ehkä totuttu siihen, että alalla työskentelee enemmän naisia”, hän miettii.
”Suomessa törmää joskus ennakkoluuloihin. Se on kai sellainen vanhanaikainen ajattelutapa, että on miesten töitä ja naisten töitä, vaikka kaikki on kuitenkin lopulta vain ihmisestä kiinni!”
OSAOlla on käynnissä Tasa-arvo tutuksi -ESR-hanke, jossa tehdään työtä sukupuolten välisen eriytymisen poistamiseen ammatillisessa koulutuksessa ja työelämässä. Opiskelijoita tulisikin rohkaista tekemään uravalintoja yksilöllisten ominaisuuksiensa ja vahvuuksiensa perusteella ennakkoluulottomasti.
”Naisia tarvittaisiin ehdottomasti lisää autoalalle: minäkin olen saanut valtavasti hyvää palautetta”, Katariina tähdentää.
Omatoimisuus ja sosiaaliset taidot korostuvat
Katariinan mielestä tärkeintä autoalalla on, että ihmiseltä löytyy motivaatiota ja kiinnostusta niin opiskeluun kuin jatkuvaan itsensä kehittämiseen.
”Lisäksi korjaamolla työskennellään porukalla, kun on muita asentajia, työnjohtajia ja varaosapuolen työntekijöitä. Siksi ryhmätyöskentelytaidot on myös osattava”, hän lisää.
Yksi asia on kuitenkin selvää: kaikki pärjäävät autoalalla, kunhan takataskusta löytyy omatoimisuutta ja halua kehittää itseään. Siksi Katariina kehottaa rohkeasti kokeilemaan alaa, jolla työtä riittää tulevaisuudessakin, sillä robotiikka ei voi korvata asiansa osaavaa asentajaa.
”Eikä tarvitse olla taustaa mistään peltoautojen rassailusta. Ala on niin nopeasti kehittyvä, ettei siellä kukaan tule valmiiksi.”
OSAO edistää ”sekahakua työelämään” eli haluaa purkaa koulutus- ja työelämän sukupuolen mukaista eriytymistä Tasa-arvo tutuksi -hankkeella. Hanketta rahoittaa Euroopan sosiaalirahasto.
OSAOssa autoalaa voi opiskella Muhoksen ja Haukiputaan yksiköissä.
