Pyöräilin kauniina syyskuun iltana Maikkulan kartanoa kohti. Olin menossa ottamaan vastaan Koulutuskuntayhtymä OSAOn puolesta Vuoden Urheiluoppilaitos -palkintoa, jonka Suomen Olympiakomitean Urheiluakatemiaohjelma myönsi toukokuussa. Mietin matkalla kiitospuhettani.
Kävin 1980-luvulla Kemissä liikuntapainotteisen lukion, joka oli paikallinen toteutus suunnittelusta alkaen. En ollut lahjakas, vaan innokas. Minut otettiin kuitenkin tosissaan. Sain kipinän. Liikkuminen on elämäntapani ja voimavarani.
Paljon on 80-luvulta tultu eteenpäin nuorten urheilijoiden systemaattisessa tukemisessa. Nuorten ja koko väestön liikkuminen on vähentynyt merkittävästi samassa ajassa.
Mahdollisuuksia urheilu-uraan ja arjen liikkumiseen on kehitetty huomattavasti viime vuosina systemaattisella kansallisena ja kansainvälisenä yhteistyönä.
Liikkuva varhaiskasvatus-, Liikkuva koulu-, Liikkuva opiskelu- ja Liikkuva aikuinen -ohjelmat luovat perustaa eri ikäisten liikkumiselle, fyysiselle ja henkiselle hyvinvoinnille sekä kouluissa ja oppilaitoksissa paremmalle oppimiselle ja tiiviimmälle oppimisyhteisölle. Urheiluyläkoulu ja Urheiluakatemia yhdistävät puolestaan opiskelun ja tavoitteellisen urheilun kohti huippu-urheilua. Ohjelmien avulla kannustetaan jokaista liikkumaan sekä tuetaan urheilussa lahjakkaita nuoria yhdistämään opiskelu ja urheilu-ura.
Vuoden 2018 alussa uudistunut ammatillinen koulutus mahdollistaa esimerkiksi urheilussa lahjakkaiden nuorten unelmien tavoittelun erityisesti opintojen henkilökohtaistamisen sekä ohjauksen ja tuen ansiosta. Kantava pääperiaate on, että jokainen voi olla osaaja, kun saa oppia omista lähtökohdistaan. Tämä sopii hyvin Urheiluakatemiaankin. Siitä on näyttöä vaikkapa oululaisessa jääkiekossa.
Puheeni pääpointit valmistuivat pyöräilyn aikana. Liikkuminen toimi jälleen voimavaranani.
Kirjoittaja Anni Miettunen toimii vs. vararehtorina Koulutuskuntayhtymä OSAOssa
