Kuvittele tilanne: opiskelija juoksee hengästyneenä koulun käytävällä, tietäen jo myöhästyneensä oppitunnilta. Häntä ahdistaa ja hän tuntee pettymystä itseensä – hän kokee epäonnistuneensa. Tämä on se hetki, jolloin opettajan reaktiolla on valtava merkitys. Millainen vaikutus tällä ensikohtaamisella on opiskelijan kokemukseen?
Kohtaamistavalla on väliä
Mielenasiat tutuksi -hankkeen ja OSAOn Haukiputaan yksikön ajoneuvoalan kanssa yhteistyössä toteutetulla videolla näytämme kaksi erilaista tapaa, joilla opettaja voi kohdata myöhässä saapuvan opiskelijan.
Ensimmäisessä tilanteessa opettajan turhautuminen näkyy: hän toruu opiskelijaa ja nostaa tämän virheen esiin koko luokan edessä. Tämä reaktio ei ainoastaan nolaa opiskelijaa, vaan myös vahvistaa hänen tunnettaan epäonnistumisesta.
Toisessa tilanteessa opettaja suhtautuu empaattisesti: hän toivottaa opiskelijan tervetulleeksi, osoittaa ymmärrystä ja jatkaa oppituntia keskeyttämättä oppimisilmapiiriä. Tämä pieni, mutta merkittävä ero lähestymistavassa muuttaa täysin opiskelijan kokemuksen ja vaikuttaa koko luokan muihin opiskelijoihin.
Tilannekohtaisilla pedagogisilla valinnoilla on suuri vaikutus lapsen ja nuoren kehitykseen sekä hyvinvointiin. Pelon ja häpeän käyttö saattaa tuottaa hetkellistä tottelevaisuutta, mutta se jättää pitkäkestoisia haittoja mielen syvyyksiin. Pahimmassa tapauksessa opiskelija saattaa jättää tulematta kouluun seuraavana päivänä.
Tiia Trogen tuo kirjassaan Positiivinen kasvatus (2020) hyvin esiin, kuinka meillä on jo pitkään ollut tietoa aivojen kehityksestä, hyvinvointia edistävistä tekijöistä ja erilaisten kasvatustyylien vaikutuksista. Pitkäaikaistutkimukset osoittavat kiistatta, että pelottelu, häpäisy ja nolaaminen murentavat itsetuntoa ja estävät oppimasta uusia taitoja. Pelossa ja häpeässä elävä lapsi, nuori tai aikuinen keskittyy selviytymiseen, eikä kykene kehittämään opiskeltavaa asiaa.
Kannustava toimintakulttuuri sitouttaa opiskelijoita
Pelkopohjainen kasvatus toimii usein, koska lapsi tai nuori pelkää menettävänsä yhteyden aikuisiin – yhteyden, joka on hänelle elintärkeä. Tällainen kasvatustyyli kuitenkin heikentää luottamusta sekä itseensä että kasvattajiin. Väkivalta tai henkinen alistaminen jättävät syviä haavoja, jotka voivat johtaa mielenterveysongelmiin ja vaikuttaa negatiivisesti elämään pitkälle aikuisuuteen asti.
Opettajan ja opiskelijan välinen kohtaaminen vaikuttaa merkittävästi koko yhteisön ilmapiiriin. Se, miten suhtaudumme virheisiin ja epäonnistumisiin, muovaa yhteisön tunneilmapiiriä, turvallisuutta ja tuottavuutta. Kannustava ja vahvuuksiin keskittyvä toimintakulttuuri lisää tutkitusti sitoutumista ja tuloksellisuutta. Tämä ei tarkoita, että epäkohtiin ei puututa – päinvastoin, asioihin tartutaan välittävällä ja tukevalla otteella. Selkeät rajat tuovat turvaa ja osoittavat, että meistä välitetään.
Virheitä tekee jokainen meistä, mutta sättimisen sijaan voimme valita toisen polun: olla kannustavia ja osa ratkaisua. Lämpö, rakkaus ja kunnioitus ovat avaintekijöitä hyvinvoinnin ja terveellisen kasvun tukemisessa. Kun ihmistä kohdellaan kunnioittavasti ja ystävällisesti, hän oppii arvostamaan sekä itseään että muita, kehittää myönteisiä vuorovaikutustaitoja ja pystyy kohtaamaan elämän haasteet itsevarmasti.
Tämän videon myötä toivomme herättävämme keskustelua siitä, miten tärkeitä nämä pienet kohtaamiset ovat. Miten juuri näissä hetkissä tuomme esille yhteisömme arvoja ja toimintakulttuuria. Yksinkertaisilla, mutta empaattisilla teoilla voimme vahvistaa yhteisöämme ja luoda ympäristön, jossa jokainen tuntee olevansa arvostettu ja hyväksytty. Se on yksi keino luoda turvallista ilmapiiriä ja sitouttaa opiskelijoita. Jokainen meistä tulee mielellään paikkaan, jossa tietää tulevansa kohdatuksi arvostavasti, mokista huolimatta.
Kirjoittaja Ellen Nissinen on Mielenasiat tutuksi -hankkeen projektipäällikkö, pitkän linjan opetuksen kehittäjä ja lempeän kohtaamisen puolestapuhuja.
